Neo
Moderni ja pelkistetyn suoralinjainen Neo on tehokkaasti ja taloudellisesti toimiva varaava kiertoilmatakka. Jykevässä valurautaisessa palopesässä on puhutteleva panoraamalasi, jonka lävitse elävä tuli näkyy koko siihen tilaan jossa takka on.
Neo onkin itsestään selvä huoneen keskipiste ja luotettava lämmönlähde koko taloon. Kiertoilma lämmittää pehmeän tasaisesti kaikkia niitä huoneita kodissasi, mihin ilma esteettä pääsee virtaamaan. Lisävarusteena on saatavana ulkoilmaliitin, jolloin takkaan voidaan johtaa ulkoilmaputki. Tämä tehostaa lämmitystä ja parantaa sisäilman laatua sekä on mainio apu alipainetilanteessa. Takan runko on tiheää, hyvin lämpöä itseensä sitovaa ja hitaasti luovuttavaa oliviinikiveä. Se tuottaa jälkilämpöä pitkään tulien jo sammuttua.
Neo takassa puun polttaminen on helppoa, taloudellista ja ympäristöystävällistä. Korkea teho jo hyötysuhde takaavat, ettei puuta kulu hukkaan. Siinä onkin jo riittävän monta syytä sytyttää tulet.
Mallit
Tekniset tiedot
Leveys x korkeus x syvyys: |
900 x 1370 x 550 mm |
![]() |
Rakenne ja toiminta
1. Luja, elämätön kuorimuuraus hohkakiveä. Rakenne mahdollistaa elementtisavupiipun asennuksen takan päältä lähtevänä (max 2000kg). 2. Reilu lämminilmasäleikkö purkaa lämpökammiossa kuumenneen kierto- ja ulkoilman huoneistoon. 3. Kaasutiivis, valurautainen liitinhormi lisää kiertoilman lämmitystehoa ja samalla jäähdyttää poistuvia savukaasuja. 4. Varaavat Oliviinikivet lämpökammiossa luovuttavat pitkään jälkilämpöä. 5. Energiasydämenä jämäkkä saumattomasti paksusta (8–18mm) valuraudasta valettu Superkasetti. Siinä ei ole pulteilla kiristettyjä liitoksia eikä hitsaussaumoja. Liikkuvia osia vain luukut ja paloilman säätimet. Superkasetti on kaasutiivis ja luja. 6. Luukkujen täsmällinen sovitus tasohionnalla takaa tiiveyden ja tekee irralliset, hankalat tiivisteet tarpeettomiksi. 7. Keraaminen lasitus kestää Superkasetin ainutlaatuisella polttotekniikalla saavutetut erittäin korkeat kuumuudet. Lasien kiinnitys valurautaluukkuun teräsjousilla mahdollistaa lasin ja valuraudan eriavoisen lämpölaajenemisen. Luukkujen erkkerimuoto on näyttävä. 8. Takka kierrättää ja lämmittää huoneiston ilmaa. Lämmitystä voidaan vielä tehostaa johtamalla takkaan ulkoilmakanava. Samalla varmistetaan riittävä ilman saanti ja parannetaan sisäilman laatua. Keddy-takkojen varusteisiin kuuluu säätö/sulkuosa, johon kanava liitetään.
1. Superkasetin suuren luovutuspinnan määrää, tehokkuutta ja nopeutta olemme vielä lisänneet tiheällä sisä- ja ulkopuolisella konvektiorivoituksella. Lämpö siirtyy mahdollisimman pienin lämpöhäviöin kasetin pinnalla virtaavaan ilmaan (terminen lämmitys). 2. Liekkipelti ohjaa savukaasut jälkipolttotilaan, johon vielä virtaa hapekasta ja kuumaa paloilmaa. Näin liitinhormiin poistuvissa savukaasuissa ei ole enää palavia aineita kuin häviävän pieninä osuuksina. Samalla poistuvan savun lämpötila on mahdollisimman alhainen. 3. Tulikuuma paloilma virtaa laseja "huuhdellen" kaasuuntuneeseen polttoaineeseen, pitäen lasit mahdollisimman kirkkaina. Palamisilman määrän annostelu, samalla tehon säätö, on täsmällistä ja helppoa. Kierrät vain molempia säätimiä vastakkaisiin suuntiin suunnilleen saman verran. 4. Lasien läpi näet mitä poltossa tapahtuu. Alku-lämmityksessä ja havu-puun poltossa annostele ilmaa reilummin (tehon-tarve, tervan palaminen, puun kosteus jne.). 5. Superkasetin suuri tilavuus mahdollistaa reilun latauksen, josta saat huipputehon tarvittaessa tai pienemmän, tasaisen lämmöntuoton pitkään. Oikealla säädöllä iltalataus kuivia, reilunkokoisia koivupuita hehkuu vielä aamullakin. |
|
|
Pinnat
Sinä päätät miltä tulisijasi näyttää valmiina Pinnoituksessa sinulla on lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä Neo takasta sisustukseen ja mieltymyksiisi sopivan. Voit käyttää koristepinnoitteita, eri värisiä pintalaasteja, keraamisia laattoja, luonnonkiveä jne. ja tehdä takasta oma yksilöllinen luomus. |
|
|
Turvallista tietää
Takan perustus Hormien koot seuraavan suosituksen mukaan; Minette: hormin halkaisija vähintään 150 mm tai hormin poikkipinta-ala vähintään 177 cm2. Neo, Maxette, Mistral ja Regal: hormin halkaisija vähintään 200 mm tai hormin poikkipinta-ala vähintään 314 cm2. Arcade, Carat ja Carisma: hormin halkaisija vähintään 150 mm tai hormin poikkipinta-ala vähintään 177 cm2. Näitä takkamalleja ei voida kuormittaa Heda hormin painolla, vaan päältä liitettäessä käytetään Keddyn teräsmoduuli savupiippua.
Kun takka on vasta muurattu Hohkakivestä valetut elementit ja muuraukseen käytetty laasti sisältävät paljon kosteutta. On tärkeää, että takka saa kuivua rauhassa ja hitaasti normaalissa huonelämpötilassa pari viikkoa. Superkasetin sisällä (yläosassa) on valetut kannakkeet liekinohjauspeltiä varten. Tarkista, että pelti on vapaasti (peltiä ei saa kiinnittää massalla, laastilla, tms.) paikallaan ja painettuna kasetin takaseinään kiinni. Em. kuivumisjakson jälkeen aloita lämmittäminen erittäin varovaisesti. Vain pieni puumäärä (noin 1 kg) kerrallaan ja korkeintaan pari kertaa vuorokauden aikana. Lämmitä takkaa näin noin viikon ajan kuivumisjakson jälkeen. Pinnoita takka vasta tämän ”sisäänpolttovaiheen” jälkeen ja anna myöskin pinnoitteen kuivua rauhassa. Ultrafire-takan polttoaine on puu. Useimmat puulaadut soveltuvat poltettaviksi. Tehollinen lämpöarvo (15 MJ/kg) puulla on sama laadusta riippumatta. Lehtipuulaadut palavat kuitenkin rauhallisemmin, eivätkä ne sisällä tervaa. Tärkeämpää kuin puun laatu on se, että polttopuu on kuivaa (kosteus max.15 – 20 %). Jos polttopuu on märkää, menee suurin osa puun tuottamasta energiasta polttoaineen kuivaamiseen. Märkä puu ei pala riittävän korkealla kuumuudella, palamisilman tarve kasvaa, hyötysuhde ja hormin veto huononee lisäksi takka ja hormi nokeentuvat. Puu on kiinteän ja kaasumaisen aineen yhdistelmä. Ensimmäiset kaasut haihtuvat jo alle 200 asteessa C ja viimeiset vasta lähes 800 asteessa C. Suurimmaksi osaksi hiiltä oleva kiintoaines syttyy palamaan noin 550 asteessa C. Jäännöshiilessä on 25 – 50 % tulipesään varastoituneesta energiasta. Puhdas palaminen vaatii myös riittävää palamisilman saantia. Oikealla tavalla poltetusta kuivasta polttopuusta saa parhaimman hyödyn. Varastoi puu asianmukaiseen suojaan ja varaa tulisijan lähettyville pesällisen taikka parin tarve, samoin pientä pilkettä sytykkeeksi. Teoreettisesti puu tarvitsee palaessaan ilmaa noin 3,7 m3 puukiloa kohti. Kuitenkin käytännössä palamisen ilmakerroin suuluukullisissa tulisijoissa on 2 – 2,5 eli ilmaa kuluu noin 7,5 – 10 m3 puukiloa kohti. Avotakoissa ilmakerroin on 10 – 30 eli ilmaa kuluu 40 – 110 m3/puukilo. Kun palopesän läpi virtaavan ilman ja siihen sekoittuvien kaasujen lämpötila tulipesässä ylittää 880° C, ei savukaasuihin enää yleensä jää palamiskykyisiä, nokeavia, pikeäviä, tervaavia tai happamia aineita. Savukaasut sisältävät lähinnä vain vettä ja hiilioksidia.
Nuohous ja hoito Savupiippu, takka ja sen liitinhormi on syytä nuohota ja puhdistaa perusteellisesti vähintään kerran lämmityskauden aikana. Tarvittaessa kutsu nuohooja useammin.
Puun poltossa syntyvän savun tiivistyminen Savun lämpötilan laskiessa alle tietyn lämpötilan alkavat siinä olevat höyryt tiivistyä. Tiivistyvästä nesteestä riippuen puhutaan happokastepisteestä tai vesikastepisteestä. Kun poltetaan kilo puuta, syntyy 0,7 – 0,9 kiloa vettä ja 7,5 – 10 m3 muita palokaasuja. Savukaasuissa on hiilidioksidin (CO2) lisäksi runsaasti vettä. Lähtiessään tulisijasta savu alkaa välittömästi jäähtyä. Kaasun lämpötila laskee oikein mitoitetussa tiilihormissa noin 10 C jokaista nousemaansa metriä kohti. Savukaasun lämpötila tulisijan jälkeisessä savuhormissa ei saa laskea liian alas, jotta savukaasuissa oleva vesihöyry, hapot, piki ja terva eivät tiivisty savupiipun seinämiin. Savukaasun lämpötilan tulisijan jälkeen pitäisi olla keskim. 150 – 180 C.
Jäähtyminen ja sen seurauksena tapahtuva savun tiivistyminen ovat riippuvaisia mm. hormin materiaalista, rakenteesta ja sen mitoista. Ulkoilman lämpötilasta, tulisijan käyntijaksojen pituudesta ja savun lämpötilasta. Lisäksi hormin sisäkuoren massasta, hormin alkulämpötilasta, hormien lukumäärästä savupiipussa ja hormien käyttölämpötilasta. Vielä vaikuttavat hormien poikkipinta-alat, pituudet ja muoto sekä ulkoiset ilmasto- ja ympäristöolosuhteet. Massiivinen rakenne, kuten tiilipiippu jäähdyttää savua huomattavasti enemmän ja nopeammin kuin hyvin lämmöneristetty hormi. Savuhormin sisäpinnan seinämien lämpötila on aina alhaisempi kuin vastaavalla kohdalla olevan savun lämpötila. Sekä savu että hormin sisäpinta jäähtyvät ylöspäin mentäessä sitä enemmän, mitä suuremman massan savu joutuu lämmittämään.
Piipun rapautuminen Jos savun sisältämä vesihöyry jatkuvasti tiivistyy hormin seinämiin, on seurauksena piipun rapautuminen. Kosteus imeytyy tiilen läpi ja se saattaa kovilla pakkasilla jäätyä tiilen ulkopinnan läheisyyteen. Jäätyessään vesi laajenee ja rikkoo tiilen. Tämä rapautumisilmiö näkyy tiilen ulkopinnan lohkeiluna. Piipun kostumista edistävät myös tiilihormin omat lämpöhäviöt ja ylimitoitus. Lämpöhäviöitä syntyy tiloissa, jossa piippu kulkee eristämättömänä kylmien tilojen läpi ja tietysti piipun vesikaton yläpuolisessa osassa. Savukaasu jäähtyy tällöin liikaa. Samoin käy, jos hormi on ylimitoitettu. Ylisuuressa hormissa kylmä ilma virtaa alaspäin, jäätää yläosan, jäähdyttää savukaasuja enemmän ja mikä pahinta hormi ei vedä.
Kun hormi ei vedä Yleensä etsitään syytä tulisijasta. Kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa syy on hormissa. Syynä vedon huonouteen, edellä mainittujen syiden lisäksi, voivat olla mm:
Toimivuus, turvallisuus ja taloudellisuus Savupiippu ja sen hormit vaikuttavat ratkaisevasti tulisijojen toimivuuteen, taloudellisuuteen, puhdistustarpeeseen, hyötysuhteeseen, lämpöhukkaan, jne. Rakenteellisesti virheellinen, kastunut ja alilämpöinen hormi nokeentuu, pikeentyy ja rapautuu, jolloin se on myös selvä paloturvallisuusriski. Eristämätön savupiippu kuluttaa myös tulisijalla tai muulla tavalla tuotettua lämpöenergiaa. Savupiipusta huoneistoon saatu savukaasujen säteilylämmön määrä on vain pieni osa siitä, mitä hormi, toimiakseen ja pysyäkseen kunnossa, kuluttaa. Piipulla ei kannata taloa lämmittää, koska suurin osa lämmöstä pyrkii ja myös siirtyy ylöspäin.
Puun palamisesta syntyvän savun kastepiste riippuu polttoaineen kosteuspitoisuudesta ja palamiskaasun CO2-pitoisuudesta. Halkojen kosteus on yleensä 20 – 30 %. Suuluukullisten tulisijojen savukaasujen CO2-pitoisuus on yleensä 6 – 12 %, jolloin halkojen vesikastepiste on 35 – 50 C. Avotakoissa savun CO2-pitoisuus on yleensä alle 3 %, jolloin vesikastepiste niissä on 25 – 33 C. Puun palamisesta syntyvän savun kastepiste riippuu polttoaineen kosteuspitoisuudesta ja palamiskaasun CO2-pitoisuudesta. Halkojen kosteus on yleensä 20 – 30 %. Suuluukullisten tulisijojen savukaasujen CO2-pitoisuus on yleensä 6 – 12 %, jolloin halkojen vesikastepiste on 35 – 50 C. Avotakoissa savun CO2-pitoisuus on yleensä alle 3 %, jolloin vesikastepiste niissä on 25 – 33 C.
|
Suosittelemme polttopuiden ladontaa ristikkäin.
|